Anafora – näin tehostat tekstejäsi toistolla

Haluatko hioa kirjoitustekniikoitasi ja ottaa haltuun uusia kielellisiä tehokeinoja? Osana ammattimaisille kirjoittajille, kuten copywritereille, opiskelijoille ja muille kielenkäyttäjille, suunnattua kirjoittajien työkalupakkiamme esittelemme tässä blogitekstissä kielellisen tehokeinon nimeltä anafora. Tutustumme sen määritelmään, alkuperään ja vaikutuksiin sekä sen tuomaan lisäarvoon ja lopuksi annamme esimerkkejä anaforan käytöstä niin retoriikassa kuin kirjallisuudessa.

Sisällys
    Sisällys

      Mikä on anafora?

      Anaforassa on kyse sanan, fraasin tai ilmauksen toistamisesta peräkkäisten lauserakenteiden, kuten lauseiden, virkkeiden, lauseenosien tai säkeiden, alussa. Näin voidaan esimerkiksi korostaa ilmauksen merkitystä tai painokkuutta.

      Oma tupa, oma lupa.


      Sana ”anafora” juontaa muinaiskreikasta, jossa sillä oli useita merkityksiä. Nykykäyttöön jäänyt merkitys on johdettavissa suoraan sanan etymologiasta: jotain tuodaan takaisin. Kuten yllä näimme, tämä tarkoittaa saman sanan tai rakenteen toistumista, sen tuomista uudelleen tekstiin.

      Mitä hyötyä anaforasta on?

      Kielelliset tehokeinot ovat tyylillisiä keinoja, joiden tarkoituksena on herättää vastaanottajassa tiettyjä vaikutelmia, tunteita tai kokemuksia. Anaforan käyttö rytmittää tekstiä ja tuo siihen tiettyjä painotuksia, mutta sillä voidaan myös lisätä tunnetta kasvavasta intensiteetistä ja kiireellisyydestä. Lisäksi anaforan käytöstä on käytännön hyötyä – toisto vahvistaa alkuperäistä muistijälkeä mielessämme, jolloin meidän on helpompi muistaa, mitä on sanottu. Puhujaa tämä auttaa muistamaan, mitä hän aikoo sanoa seuraavaksi.

      Kirjallisten tehokeinojen tehokkuutta ja vaikutusta on vaikea mitata, sillä eri ihmiset tulkitsevat ja kokevat ne eri tavoin. On kuitenkin selvää, että ne vaikuttavat meihin ja tehostavat sanomaa. Tämä käy selkeästi ilmi seuraavista esimerkeistä.

      Esimerkkejä anaforan käytöstä retoriikassa

      Retoriikassa eli puheviestinnässä anaforan käyttö on yleistä. Anafora kiinnittää kuulijoiden huomion ja jää helposti mieleen. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö turvautui anaforaan perinteisessä uudenvuodenpuheessaan 1.1.2024 kuvaillessaan Venäjän uhkaa ja Ukrainan sotaa:

      Ensin Venäjän piti voittaa Ukraina muutamassa viikossa. Toisin kävi. Ukrainalaisten urheus torjui iskun.
      Sitten arveltiin Venäjän talouden ja sotilaallisen kyvyn romahtavan. Toisin kävi. Täysimittainen sota jatkuu kohti toista vuosipäivää.

      Samaten Niinistö käytti anaforaa uudenvuodenpuheessaan 1.1.2023, myöskin Venäjään viitatessaan:

      Joudumme oppimaan, etteivät kaikki suinkaan halua ottaa vastaan malliamme, sitä käyttäytymistä jota itse pidämme oikeana. Joudumme oppimaan, miten vastata toisenlaiseen malliin ja käyttäytymiseen.

      Ensimmäisessä esimerkissä anaforalla painotetaan sitä, miten olemme erehtyneet Ukrainan sodan suhteen toistuvasti. Anaforan käyttö tässä kontekstissa virittää kuulijan mieleen myös odotuksen siitä, että näin tulee tapahtumaan jatkossakin.

      Toisessa esimerkissä lausekkeen ”joudumme oppimaan” toistaminen tuo sanottuun painokkuutta ja korostaa tehtävän haastavuutta – tämä oppiminen ei tapahdu hetkessä, vaan vaati toistoa ja muistutuksia. Molemmissa esimerkeissä anafora myös rytmittää tekstiä.

      Myös yksi 1900-luvun tunnetuimmista ja inspiroivimmista puhujista, Martin Luther King, turvautui anaforaan toistuvasti. Hänen tunnetuin puheensa Minulla on unelma on itse asiassa nimetty anaforan käytön mukaan. Lause ”minulla on unelma” toistuu puheessa usean virkkeen ja kappaleen alussa. Puheessa viljellään kuitenkin myös muita anaforia, kuten seuraavasta esimerkistä käy ilmi:

      Tämän uskon avulla voimme hakata epäuskon vuoresta toivon kiven. Tämän uskon avulla voimme muuttaa rämisevät riitasoinnut veljeyden kauniiksi sinfoniaksi. Tämän uskon avulla kykenemme työskentelemään yhdessä, rukoilemaan yhdessä, kamppailemaan yhdessä, menemään vankilaan yhdessä, puolustamaan vapautta yhdessä tietäen, että jonain päivänä olemme vapaita.

      Katkelmassa kolme kertaa toistuva anafora ”tämän uskon avulla” takoo kuulijan mieleen, miten ratkaisevan tärkeässä asemassa usko on kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa.

      Toinen kuuluisa länsimainen 1900-luvun puhuja oli Winston Churchill. Dunkerquen evakuoinnin jälkeen pitämässään puheessa hän luetteloi yksityiskohtaisesti tapahtumia, jotka johtivat vapautukseen ja operaation onnistumiseen. Lopuksi hän halusi sytyttää kuulijoissa taistelutahtoa ja muistuttaa, että sota ei ole vielä ohi eikä perääntyminen ole vaihtoehto:

      […] we shall not flag or fail. We shall go on to the end, we shall fight in France, we shall fight on the seas and oceans, we shall fight with growing confidence and growing strength in the air, we shall defend our Island, whatever the cost may be, we shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender […]

      Siteeratussa otteessa anafora ”we shall” toistuu kaikkiaan 11 kertaa ja pidempi ”we shall fight” seitsemän kertaa. Anaforat suorastaan vyöryvät päälle ja luovat kasvavaa kiireellisyyden tuntua, joka itsessään muodostaa puheeseen huippukohdan. Toisto toimii myös havainnollistavana muistutuksena siitä, miten suuri tehtävä on edessä – miten monin eri tavoin on taisteltava. Samalla se toimii yhteenkuuluvuutta korostavana, osallistavana taistelukutsuna.

      Anaforan käyttö ei suinkaan rajoitu 1900-lukuun tai poliitikkojen puheisiin, vaan se on edelleen laajalti muidenkin julkisten puhujien käytössä. llmastoaktivisti Greta Thunberg turvautuu siihen usein saadakseen viestinsä perille:

      Instead, I will ask the media to start treating the crisis as a crisis. Instead, I will ask the people around the world to realize that our political leaders have failed us.

      Kuten olemme nähneet näiden esimerkkien valossa, puhujan käyttämänä anafora luo puheeseen rytmiä ja painokkuutta ja lisää puheen tehoa. Se voi toimia myös sekä puhujan että kuulijan muistin tukena.

      Esimerkkejä anaforan käytöstä kaunokirjallisuudessa

      Anaforaa käytetään kaunokirjallisuudessa ja runoudessa samaan tapaan kuin retoriikassa. Suomalaisen Ranya ElRamlyn esikoisromaanissa Auringon asema erilaisia retorisia keinoja vilisee läpi kirjan, ja heti ensimmäisellä sivulla kohtaamme anaforan:

      On aikoja jolloin Jumala hallitsee. Silloin järki poltetaan rovioilla ja suljetaan rottien kanssa kosteisiin vankiloihin mätänemään. On aikoja jolloin järki hallitsee. Silloin Jumala poltetaan aukioilla ja hänen taloistaan tehdään kouluja. On aikoja jolloin yritetään osoittaa, että Jumala ja järki voivat elää samassa paikassa ja että ne ovat itse asiassa sama asia, mutta ne ajat ovat totisesti kummallisia aikoja. (Ranya ElRamly: Auringon asema, s. 9)

      Tässä esimerkissä anafora rytmittää tekstiä ja jaottelee sisältöä mieleenpainuviksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi se heijastaa tiiviissä muodossa myöhemmin läpi kirjan jatkuvaa kolmijakoisuuden teemaa. Kirjoittajan isä on egyptiläinen ja äiti suomalainen, eikä hän itse koe olevansa täysin kumpaakaan. Läpi romaanin hän kuvastaa muun muassa eri retoristen keinojen avulla tästä juontuvia haasteitaan.

      Anaforaa käytetään luonnollisesti proosan lisäksi myös runoudessa. Modernisti Edith Södergran turvautuu runoudessaan usein anaforan käyttöön. Tällä ja muilla kielellisillä tehokeinoilla hän luo vapaamittaisiin runoihinsa sisäistä rytmiä ja painotuksia perinteisempien riimien sijaan. Kuuluisassa runossaan Maa, jota ei ole anaforat toistuvat läpi tekstin:

      Ikävöin maahan jota ei ole,
      sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.
      Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
      maasta jota ei ole.
      Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
      maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
      maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
      kuun kasteessa.
      Elämäni oli kuuma harha.
      Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut –
      tien maahan jota ei ole.
      Maassa jota ei ole
      kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.

      Tässä tapauksessa runon anaforat ovat vielä täydellisimpiä alkukielellä eli ruotsiksi – sanayhdistelmä ”landet som icke är” toistuu siinä kokonaisena, kun taas suomeksi maa-sanan taivutuksen takia anafora on välillä typistetympi. Vaikutelma on kuitenkin samankaltainen molemmilla kielillä. Sen jatkuva muistuttaminen, että tätä kaivattua maata ei ole, vahvistaa ja alleviivaa runon puhujan ikävää sinne.

      Runossaan Elämä Edith Södergran hyödyntää myös anaforia läpi koko runon:

      Minä, oma vankini, sanon näin:
      elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
      eikä hyväily, jonka saamme harvoin,
      elämä ei ole päätös lähteä
      eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.
      Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
      näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,
      elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,
      tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.
      Elämä on halveksua itseään
      ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta
      ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko
      ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
      ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.
      Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...
      Elämä on olla muukalainen itselleen
      ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.
      Elämä on laiminlyödä oma onnensa
      ja työntää luotansa ainoa hetki,
      elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.

      Runossa anaforat korostavat eroa sen välillä, mitä elämä runon puhujan mukaan on ja mitä se ei ole. Säkeenalkuinen toisto on painokasta ja kohtalonomaista. Tässä määrin tapahtuvan toiston voi kokea jo miltei hypnoosinomaisena; yrityksenä vakuuttaa vastaanottaja puhujan elämää koskevista ajatuksista. Runon puolivälin jälkeen toistuvat ja-sanalla alkavat säkeet puolestaan korostavat avuttomuuden tunnetta ja ajan miltei hengästyttävän nopeaa kulumista.

      Myös samoihin aikoihin vaikuttanut Saima Harmaja on käyttänyt anaforaa muun muassa runossaan Mietelmä:

      Mietelmä
      Niin usein uni pettää
      ja usko unihin.
      Niin usein pettää voimat
      ja usko voimihin.
      Niin usein pettää lempi,
      niin usein innostus.
      Ei koskaan petä kaiho,
      ei sammu kaipaus.

      Saima Harmaja ei korvaa anaforan käytöllä riimejä Edith Södergranin tapaan, vaan hyödyntää molempia sekä vielä retoriikassa yleistä kolmeen ryhmittelyä. Lopussa hän myös kääntää asetelman ympäri – niin monia asia pettää, mutta kaiho ei koskaan. Seurauksena on tiivis ja painokas ajatelma, joka jää mieleen ja on helppo vaikkapa runonlausujan muistaa.

      Esimerkkejä anaforasta mainonnassa

      Anaforan käytöllä mainonnassa on monia etuja. Anaforaan perustuvat rakenteet jäävät helposti kohdeyleisön mieleen rytminsä ja toistonsa ansiosta. Muun muassa virvoitusjuomajätti Pepsi hyödyntää tätä mainoslauseessaan:

      Zero sugar. Zero compromise.

      Tämän kampanjan on sanottu olevan suunnattu 30–40-vuotiaille miehille, ja siinä käytetyn anaforan ja selkeiden ja ytimekkäiden sanavalintojen tarkoituksena on luoda mielleyhtymä päättäväisyydestä ja tinkimättömyydestä.

      Suomessa anaforaa on käytetty menestyksekkäästi mainonnassa jo 70-luvulla, kun Hyvon-vaatetehdas Salossa toi itsensä koko kansan tietoisuuteen seuraavalla aluskerrastoja mainostavalla sloganillaan:


      Hyvon yllä.
      Hyvon olla.

      Tässä anaforan luomisessa on käytetty sanaleikkiä, jossa murreilmaisu ”hyv’on” on lyhennetty muotoon ”hyvon” identtisen ulkoasun aikaansaamiseksi. Puhuttuna mainos toimii vielä tehokkaammin ja jää takuuvarmasti kuulijan mieleen.

      Toinen tunnettu esimerkki suomalaisesta TV-mainoksesta on Vicksin mainos vuodelta 1991:

      Vicks sininen. Erittäin voimakkaita. Erittäin raikkaita.

      (Mainoksen voi katsoa täältä: https://www.youtube.com/watch?v=cICR5ZenXpw)

      Jälkimmäisessä esimerkissä toisto on näennäisen yksinkertainen ratkaisu, mutta se tekee mainoslauseesta heti helpommin muistettavan ja mieleenpainuvamman.

      Ei kyyneliä kirjoittajalla, ei kyyneliä lukijalla

      Tässä vaiheessa olet toivottavasti jo tutustunut anaforaan niin perusteellisesti, että tunnistit sen tästä väliotsikosta. Kyseessä on lainaus yhdysvaltalaiselta runoilijalta Robert Frostilta. Kirjoittamisen ei toki tarvitse olla näin vaikeaa eikä suuren osan teksteistä ole tarkoituskaan saada ketään kyynelehtimään. Kirjoittajan on kuitenkin tärkeää tuntea työkalunsa, jotta teksti tehoaa lukijaan halutulla tavalla.

      Kirjoittajana voit hyödyntää anaforaa, kun haluat lisätä tekstiisi sekä tyyliä että rytmiä ja samalla teroittaa sanomasi lähtemättömästi vastaanottajan mieleen. Anafora viimeistelee tekstisi asun ja vangitsee lukijasi kiinnostuksen.

      Anna Semantixin auttaa sisältöjesi viimeistelyssä

      Jos tarvitset apua sisältöjesi kanssa, ota meihin yhteyttä! Copywriterimme ovat omien alojensa asiantuntijoita, jotka on valittu kokemuksensa ja asiantuntemuksensa perusteella. Meidän kauttamme saat käyttöösi juuri oikean ammattilaisen, joka tietää, millaista sisältöä tarvitset.

      Meillä on myös kieliasiantuntijoita, jotka voivat auttaa muissa sisältöösi liittyvissä haasteissa. Meiltä saat apua mm. sisältösi kielentarkistuksessa, mukauttamisessa, sisällön tuottamisessa toisella kielellä ja oikolukemisessa. Kerro vain meille, mitä etsit, mitä haluat, mitä tarvitset – me autamme mielellämme.

      Haluatko tietää lisää copywriting-palveluistamme?

      Lähteet